Hei vuan.
Olen Mika ”Jehu” Kankkunen ja asustelen neljän arktisen koiruuden kanssa Juankosken Pieksässä.
kuva: Ari Salomaa
Ensimmäinen ”tassuterapeuttini” oli alaskanmalamuutti Argo, jonka kanssa retket oli reissujen parhaita lähtökohtia paluumatkalla. Makkarat hävisi nopeasti laavuilla sekä omasta että muitten repuista. Vetojuttujakin yritettiin välillä ymmärtää mm. skeden avustuksella. Luettuani silloin sinistä kirjaa en kauankaan naureskellut jutulle paljonko yksi arktinen koira voi tulla maksamaan. Siinä sitten menikin melkein Argon ikä ennen kuin maallemuutto tapahtui, elämässä kun ei valitettavasti saa polkuja suoriksi ja asfaltilla ei ole koko ajan miellyttävä kävellä :)
Argon kanssa tuli tehtyä varmaankin kaikki erheet ja virheet kasvattamisen suhteen, mutta tuo poluntallaaja kasvatti minua enemmän kuin edes ymmärsin. Oli talvipäivänseisaus –08, kun hän kaipasi takaisin taivaalle tähdeksi loistamaan, silloin ymmärsin mitään ymmärtämättä...
Tällä hetkellä tarhassa asustaa kaksi husky neitoa ja kaksi nuorta mammuttia. Haavet onkin alkanut elää oikeasti todeksi, kun on jo päässyt reen jalaksille asti. Aloittelijana on myös saanut huomata tämän harrastuksen monimuotoisuuden josta muodostuu kokonaisuus; koirien ruokinnat, tarhojen siivoamiset, perustottelevaisuus koulutukset, kynsien leikkaamiset, lenkkeilyt, koppien nikkaroinnit yms. ja pienimpänä muttei vähäisimpänä osana harrastusta on myös saanut ajaa reellä.
Paljon on kuitenkin vielä oppimista ja valmista ei tule koskaan. Tavoitteenani on kuitenkin valjakko, joka toimii pitkilläkin retkillä olosuhteista riippumatta.
Näyttelyissä taikka rekikisoissa emme ole vielä käyneet, mutta ajatus kisoihin osallistumisesta on ollut kisa-ajatuksen kaveri. Katellaan katellaan, kunhan koirat kasvaa kisoja katsellessaan ja parta omistajan olemuksessa.
Argon kanssa tuli tehtyä varmaankin kaikki erheet ja virheet kasvattamisen suhteen, mutta tuo poluntallaaja kasvatti minua enemmän kuin edes ymmärsin. Oli talvipäivänseisaus –08, kun hän kaipasi takaisin taivaalle tähdeksi loistamaan, silloin ymmärsin mitään ymmärtämättä...
Tällä hetkellä tarhassa asustaa kaksi husky neitoa ja kaksi nuorta mammuttia. Haavet onkin alkanut elää oikeasti todeksi, kun on jo päässyt reen jalaksille asti. Aloittelijana on myös saanut huomata tämän harrastuksen monimuotoisuuden josta muodostuu kokonaisuus; koirien ruokinnat, tarhojen siivoamiset, perustottelevaisuus koulutukset, kynsien leikkaamiset, lenkkeilyt, koppien nikkaroinnit yms. ja pienimpänä muttei vähäisimpänä osana harrastusta on myös saanut ajaa reellä.
Paljon on kuitenkin vielä oppimista ja valmista ei tule koskaan. Tavoitteenani on kuitenkin valjakko, joka toimii pitkilläkin retkillä olosuhteista riippumatta.
Näyttelyissä taikka rekikisoissa emme ole vielä käyneet, mutta ajatus kisoihin osallistumisesta on ollut kisa-ajatuksen kaveri. Katellaan katellaan, kunhan koirat kasvaa kisoja katsellessaan ja parta omistajan olemuksessa.