Kebnekaise 2000
Jo koko talven mielessä ollut reissu Kebnekaiselle oli lähellä. Ensimmäinen huhtikuuta kokoonnuimme allekirjoittaneen luokse. Viisi henkisestä porukasta oli neljä koossa: Sami Kankkunen, Timo Piirainen, Tommi Hoffren ja minä. Lähdimme matkaan hyvissä ajoin ennen kuin oltiin perillä.
Lähtötohinoissa Sami aprillasi meitä, että oli jättänyt lumilautansa kotiin ja lähtisi vain mukaan hengailemaan. Johtotähti kuljetti meidät Kiirunaan, josta nappasimme Jarno ”Vexi” Väisäsen mukaamme. Ajoimme Nikkaluoktaan, jossa yövyimme ja johon johtotähti täytyi jättää.
Seuraavana aamuna lähdimme rinnat rottingilla vaeltamaan kohti Kebnekaisea. Edessä oli noin 20 kilometriä hiihtoa raskas ahkio perässä. Matka sujui ilman voimasanoja ja Tommi laittoi nousukarvat suksiensa pohjiin jo vaeltaessamme tasamaastoa, koska puikkasukset lipsuivat aivan hirveästi. Lopulta pääsimme lähelle Kebneä ja pistimme leirin pystyyn. Syötyämme niin mainiota kana-curry-riisi pataa olimme valmiit yöunille.
Kolmantena aamuna klo 9.00 pääsimme kevyin pakkauksin lähtemään kohti Kebnen huipputupaa, joka sijaitsee noin 1900 metrin korkeudessa. Matkaa oli siis edessä 7 kilometriä ja 1500 metriä korkeuseroa. Reittinä oli tavallinen turistireitti, mutta minkä luontoäiti meinasi väkisinkin tehdä vaikeaksi. Tuulta ja lumipyryä oli aivan riittämiin ja ilman paleltumia ei säästytty.
Minä ja Timo puskimme kohti huipputupaa edeltä käsin kun taas Jarno, Sami ja Tommi tarpoivat jaloilla perässä. Mukaan liittyi eräs Tukholmalainen vaeltaja, joka oli lähtenyt matkaan yksin.
Odottelimme perässä tulijat loppurutistusta varten. Samilla oli bonuspainona teltta, jonka minä otin kantaakseni loppumatkan. Tuo Tukholmalainen Vaeltelija näki kompassin avulla missä oltiin ja osasi suunnistaa huippukämpälle. Klo 19.30 olimme jo kämpän suojissa keittelemässä iltateetä.
Huipulle ja kurua alas
Neljäntenä aamuna lähdimme nousemaan kevyin kuormin huipulle ja vain Tommilla oli laskuvermeet mukana. Niimpä hän tuikkasi suksilla alas kova hanki kupruillen retken ainoana jäsenenä Ruotsin korkeimmalta tunturilta (2117 m). Aurinkokin jaksoi hymyillä meille koko päivän. Noudimme kämpältä loput tavarat ja lähdimme laskeutumaan hieman vaativampaa Östrä Ledenin kurua alas. Kurussa oli onneksi köydet, jotka auttoivat meidät turvallisesti alas. Sitten oli vuorossa suurta herkkua eli pääsimme pöllyttämään laudoillamme puuterilunta. Leirissä maistui kahvi hyvälle ja suu messingillä menimme nukkumaan huipulla käynnin miettein.
Viidentenä päivänä teimme leirin lähellä olevalle kukkulalle pienen kiipeily urakan ja laskun. Loppupäivä meni ihmetellessä hyvää säätä, josta seurasikin sitten erilaisia iho-ongelmia.
Kuudentena päivänä ulkona ei kukaan viihtynyt pakollisia wc-käyntejä lukuunottamatta. Seuraavana päivänä oli tarkoitus kiivetä ja laskea Tuolpagorni alas, mutta sää oli edelleen tuulinen ja niin päätimme kasata releet ja lähteä kohti Nikkaluoktaa. Tommi rikkoi epävirallisia ennätyksiä miesten kahdella kympillä mustan kullan jahdissa. Kun muut pääsi autolle oli Tommi kiskomassa kultaa kurkusta alas(Coca-cola). Jarno nousi Abiskosta junaan kohti Tromssaa, jossa hän suoritti opiskelujaan. Reissun päätyttyä olimme kaikki onnellisesti hengissä ja pizza maistui hyvälle erilaisten pussiruokien jälkeen.
Teksti: Mika Kankkunen
Lähtötohinoissa Sami aprillasi meitä, että oli jättänyt lumilautansa kotiin ja lähtisi vain mukaan hengailemaan. Johtotähti kuljetti meidät Kiirunaan, josta nappasimme Jarno ”Vexi” Väisäsen mukaamme. Ajoimme Nikkaluoktaan, jossa yövyimme ja johon johtotähti täytyi jättää.
Seuraavana aamuna lähdimme rinnat rottingilla vaeltamaan kohti Kebnekaisea. Edessä oli noin 20 kilometriä hiihtoa raskas ahkio perässä. Matka sujui ilman voimasanoja ja Tommi laittoi nousukarvat suksiensa pohjiin jo vaeltaessamme tasamaastoa, koska puikkasukset lipsuivat aivan hirveästi. Lopulta pääsimme lähelle Kebneä ja pistimme leirin pystyyn. Syötyämme niin mainiota kana-curry-riisi pataa olimme valmiit yöunille.
Kolmantena aamuna klo 9.00 pääsimme kevyin pakkauksin lähtemään kohti Kebnen huipputupaa, joka sijaitsee noin 1900 metrin korkeudessa. Matkaa oli siis edessä 7 kilometriä ja 1500 metriä korkeuseroa. Reittinä oli tavallinen turistireitti, mutta minkä luontoäiti meinasi väkisinkin tehdä vaikeaksi. Tuulta ja lumipyryä oli aivan riittämiin ja ilman paleltumia ei säästytty.
Minä ja Timo puskimme kohti huipputupaa edeltä käsin kun taas Jarno, Sami ja Tommi tarpoivat jaloilla perässä. Mukaan liittyi eräs Tukholmalainen vaeltaja, joka oli lähtenyt matkaan yksin.
Odottelimme perässä tulijat loppurutistusta varten. Samilla oli bonuspainona teltta, jonka minä otin kantaakseni loppumatkan. Tuo Tukholmalainen Vaeltelija näki kompassin avulla missä oltiin ja osasi suunnistaa huippukämpälle. Klo 19.30 olimme jo kämpän suojissa keittelemässä iltateetä.
Huipulle ja kurua alas
Neljäntenä aamuna lähdimme nousemaan kevyin kuormin huipulle ja vain Tommilla oli laskuvermeet mukana. Niimpä hän tuikkasi suksilla alas kova hanki kupruillen retken ainoana jäsenenä Ruotsin korkeimmalta tunturilta (2117 m). Aurinkokin jaksoi hymyillä meille koko päivän. Noudimme kämpältä loput tavarat ja lähdimme laskeutumaan hieman vaativampaa Östrä Ledenin kurua alas. Kurussa oli onneksi köydet, jotka auttoivat meidät turvallisesti alas. Sitten oli vuorossa suurta herkkua eli pääsimme pöllyttämään laudoillamme puuterilunta. Leirissä maistui kahvi hyvälle ja suu messingillä menimme nukkumaan huipulla käynnin miettein.
Viidentenä päivänä teimme leirin lähellä olevalle kukkulalle pienen kiipeily urakan ja laskun. Loppupäivä meni ihmetellessä hyvää säätä, josta seurasikin sitten erilaisia iho-ongelmia.
Kuudentena päivänä ulkona ei kukaan viihtynyt pakollisia wc-käyntejä lukuunottamatta. Seuraavana päivänä oli tarkoitus kiivetä ja laskea Tuolpagorni alas, mutta sää oli edelleen tuulinen ja niin päätimme kasata releet ja lähteä kohti Nikkaluoktaa. Tommi rikkoi epävirallisia ennätyksiä miesten kahdella kympillä mustan kullan jahdissa. Kun muut pääsi autolle oli Tommi kiskomassa kultaa kurkusta alas(Coca-cola). Jarno nousi Abiskosta junaan kohti Tromssaa, jossa hän suoritti opiskelujaan. Reissun päätyttyä olimme kaikki onnellisesti hengissä ja pizza maistui hyvälle erilaisten pussiruokien jälkeen.
Teksti: Mika Kankkunen