17.3.2007 Vikasietotila GennyL
Aloitimme piippariharjoitukset hyvissä ajoin ennen kuin lumivyöryt olivatkaan keksitty sillä olihan
Zeppeliini lentänyt 10 kilsaa pohjoisesta etelään. Karkulaiset liikenteessä, joo joo. Opelix ja Asterix,
mutta Herr Decker ei katsonut sivulle kun Ruotsin sijasta puhui mielummin AavaSaksaa.
Snussin suhteen matkalaisten täytyi kääntyi gurun puoleen. Aavasaksasta - mitä vittua?
Saksa tuo Günttereitten luvattu maa on Herr Deckerin tietämyksen suhteen aika monta
poron kusemaa etelänpänä - löysimme tuota mustaa kultaa mitä huuleen tungeetaan, mutta
kuinka ollakkaan kumpikaan herroista ei omistanu hinurimiehen valuuttaa, ei ruunun ruunua, eikä
öören ööree. Pettyneinä he joutuivat poistumaan.
Ajettuaan taas hetken aikaa kohti norttia, hilpeyttä herätti Everstin piilo. Tuskin eversti on kovin hyvin
piilossa jos valtatien viereen on laitettu poron kokoinen kyltti piilolle ohjeistamaan.
Seuraavaksi olikin jo Joulupukki ja muori toivottamassa eksyneet sielut Napapiirille.
Vaan tuskinpa pukki lahjojaan jakaa näin erityisen kilteille kaveruksille.
Ammattiapukin saapui juuri ratkaisevalla hetkellä ja gurun ohjaamana yleissivystyksemme
kasvoi potentiaalisesti. Portions Snus General White - osu ja uppos!
Mike Revert yllättyi tehdessään täyskäännöksen nuuskan kera vaikka rinteille oli pitkä matka, lähelle.
Aallokossa kaislasten kanssa kuristen skaala toinen kuunnellessamme tullin tultua tutuksi tienestiksi.
Muonin Muoniossa klo 6.06, arvatenkin aikaisintaan aallokossa kooten kirjanpitoa rustaamalla.
Aamuvarhaisella ryhmämme saapui ensimmäiseen kohteeseen - 1005 meter Hoche Middagstindenin
juurelle. Vaunu oltiin jättämässä "hyväksi katsottuun paikkaan", kunnes norjalainen naisolento tuli
ilmoittamaan, että ette kaioo jättämässä autoo siihen. "No niin tässä oli suuressa viisaudessa päätetty".
Paikka ei ollutkkaan lopulta oiva valinta, se olisi ollut erityisesti aura-auton edessä ja tämän jälkeen
valkoisen hienon Obeliksin olisimme varmaan löytäneet Nordkjosbotnista tai missä se nyt olisikaan
irronnut lumiaurasta. Joten kärry tädin pihaan ja pähkäilemään miten helvetissä kaks ukkoo kantaa
varusteita about 100kg puoleen väliin nyppylää. "Ja jälleen suuressa viisaudessa" päätettiin pakata
kaikki roinat kerralla kyytiin, öbaut reilu 60/50kg per gubbe. Tunnin säädön jälkeen roinat oli
molemmilla selässä. Lumikenkurat jalkaan ja kohti pöwderi kenttiä. 100 metrin jälkeen oli selvää
ettei tästä tullu hevon helvettiä. Molemmat rämpi melkein munia myöten hangessa, vaikka kengät
oliki tossun alla. Tässä vaiheessa todettakoon, ettei äsken tapaamamme muija varmaan kovin
luottavaisin mielin tätä retkikuntaa katellu ikkunastaan. Pidettiin pikku brainstorm palaveri
ja päädyimme hylkäämään puolet kamoista siihen paikkaan ja tekisimme toisen kenkäily lenkin alas.
Homma helpottu sen verran, että reilun tunnin jälkeen kaverukset saavutti puu rajan. Pientä
spottailua leiripaikalle ja Mike löysikin oivan kohdan. Näytti olevan turvassa vyöryiltä ja kännisiltä
kelkka kuskeilta. Tsuklaata naamarin hetken huilaus ja sama matka alas ja ylös. Hieman myöhemmin
iltapäivällä oltiin kaivelemassa akalle sopivaa makuupaikkaa ja miettimässä mahdollista tuuleen suuntaa,
ettei akka päätä keskenyön kemahtaa. Pitkän päivän päätteeksi ansaittiin hieman lepoa lämpimässä
pussissa.
Kiipeilijät perääntyivät puolestavälistä keskipäiväntoppia, kun myrsky alkoi takoa rinteitä valkealla powderilla.
Alas päästyään valkoinen sotaratsu pakattiin ja suunnistimme syvälle vuonon pohjukkaan missä turskat kauniina
kevät aamuna kutevat, josta löytyi niin maanpäällistä helpotusta - SuperHyperMarket REA sekä hengellistä
helpotusta - Shellin paskahuussi. Tärkeimmät hoidetaan tietenkin ensin, eli visiitti Hellissä ja sen jälkeen
katsastamaan REA tarjonta. Päätarkoituksena löytää suolavettä väkevämpää, joka ominaisuuksiltaan tekee taikoja.
Ikke, ökke, öö - noin niinku norjaksi ja businekset oli hoidettu mallikkaasti. Illan jo hämärtyessä bergien ylle
valkoisia iso lättyjä tipahtelija suoraan sanottuna perkeleesti. Tässä vaiheessa herrat alkoivat miettiä miten
ton Akan kanssa nyt toimittaisiin. Kaikkihan nyt Akan sisällä viihtyy, onhan se sanomattakin selvää. Tosin tämän
hetkinen tilanne oli jo hieman kostea ja osaltaan tuo valkoinen roina oli painavaa, ei aivan puhdasta pulveria,
mitä mielellään nokkaan vetää.
Tässä vaiheessa Herr Deckerillä välähti. Hän oli käynyt tiedustelemassa tätä leikkikentää jo muutama vuosi
aikaisemmin. Silloin hän oli eksynyt toisen kaveruksen kanssa hylättyyn autiotaloon, joka vaikutti edelleen
toimivalta ja ajaisi varmaan asiansa. Yhteistuumin kaverukset alkoivat suunnistaa Herr Deckerin muistikuvien
mukaan, tosin niihin ei ollut aivan luottamista. Edellinen komennus oli ollut ajoittan hyvinkin nestepainotteinen.
Eräässäkin vaiheessa Herr Decker oli huomannut makoilevansa Fjordin kivikkoisella biitsillä Jaakon kanssa
ja siinä vaiheessa ei ainakaan aurinkoa oltua ottamassa. Mutta palataanpa nykyhetkeen takaisin.
Valkoinen sotaratsu kääntyi samasta kurvista, mistä oltiin tultukin. Tosin kumpikaan noheva taistelija ei osannut
arvioida vallitsevia olosuhteita oikein. Hetken kaikki näytti menevän hyvin, mutta aivan yllättäen - tai no ei
nyt aivan - telekatjun alta katosi kaikki pito. Näissä ketjuissa saattoi olla muutama niitti liian vähän.
Taisteluvaunu oli sitä paitsi täysin varusteltu sen miehistön tarpeisiin. Lukuisista yrityksistä huolimatta ei
vaunu vaan jaksanut kiivetä ylös. Hetken aikaa ihmeteltyä Herr Decker muisti kiertotien tuolta vuoriston välistä.
Aikansa harhailtuaan kaksikko löysi kuin löysikin tämän vuosia sitten spotatun sopukan. Kamat kantoon ja rips rops.
Tämä hylätty kummitustalo, jossa norjalaiset Trullit ja Trollit söi lapsiaan, vaikutti noh, vähintäänkin
mielenkiintoiselta. Mutta bonuksena freeraidereiden ei tarvinnut leikkiä Akan kanssa. Ja tässä kolossa
lepäileminen vaikutti myös paljon kuivemmalta. Maltaat naamariin, radiosta Bardufoss ja muutamat mustat kullat
huuleen. Ennen lepohetkeä todettiin tarvetta pienelle ansalle oven eteen. Rasituksista väsyneet raiderit tuskin
heräisivät jos Trulli, trolli tai itse Blair Witch tulisi tekemään mansoppaa. Pikku pyramidi ovelle ja huoletta
tiedottomaan tilaan. Tai niinhän sitä luulis. Herr Decker ei ole oikein koskaan ollut tuon nukkumatin ystävä.
Mistä lie aikoinaan suuttunu kun ei enää vierailemaan tule. Aamuyöhön asti Herr Decker kuunteli kuinka
myrskytuuli ulvoi nurkassa ja Hausesta lähti mitä ihmeellisempiä ääniä, joita ei ollut mitään mielenkiintoa
lähteä tarkastamaan. Helpottuneena aamulla jampat heräsi ja huomasit että päätkin olivat vielä tallella.
Kuvat otettiin tähän asti ihan raakana. Pienempiä ovat mäet kun ylhäältä katson alas kuin kärpänen sanoi:
Sen kun menet niin näät mitä näät sanoi näätä toiselle näätäläiselle kun nuuska muikkunen syleksi satuja suusta
selvittämättä sen kummempia juttuja kun taivalti tykisti vasempaan.
Rexonan käyttö on ollut pannassa koira katolla haukkuen, hyvin voin minäkin. Voitko sinä hyvin?
Blair Witch Bitch ei siis suvainnut saapua keittämään soppaa sankareistamme. Eipä mitään he paikkasivat tätä
vahinkoa aamun Blue Birdin jo viheltäessä, keittämällä Islannin múikkusoppaa extra latingilla John Westiä.
Aamu jumpaksi Herr Decker lähti pusikoihin vaeltelemaan kohti Powder Fieldiä. Mike Revert jäi LA Back upiksi
grillaamaan lärviään. Herr Decker hilpaisi Schneeschuheilla kuuperin kuseman testin. Vaelleltuaan hetken kentillä
ja naaman jo punottaessa oli aika kruisailla kohti Revertin asemaa. Valkeet puuterit nokkaan ja pärähti ihan 100
nolla. Päästyään back uppi kämppiin, Herr Decker oli kuin isä-aurinkoinen itse. Iltapalaksi haettiin Shellin
Helliltä kenraalit huuleen. Yöksi mentiin kyselemään, josko Blairin akka olisi nälkäinen.
Kuvat lukossa, lukko taskussa, kananpuhe kuuluu radiossa, riimitystä sanoi vuori kun Kebnellä kerran toiselta puolelta
lasissa satanen pyyhkimessä patenttiratkaisu Herr Deckeriltä, joka sattui laskuveden aikaan. kiitos laskuista...
...Bensaa vuotaa yhä, just tsekkasin viime reissulla äsken Stora sjöfalletin suuntaan mentäessä
ja Terjeä ei näy Norjan kirjoissa. Ekkerttonsson todellakin ratissa puhtaasti palaen ruoka tulella keitettynä.
Karkkia kaikkiruokainen riimitys.
Herr Decker kertoi uteliaalle tiedustelijalle oikein miellyttävästä teltta majoituksesta. Tämä Huntterien
ylipäällikkö tarjosi harhateillä hortoilijoille luxus majoituksen paikalliselta tarkka-ampujan-koulutusleirikeskukselta.
Hieman hortoiltuaan ja puhuttuaan siansaksanruotsia onnistui kaksikko seuraamaan Päällikön pakua oikeaan osotteeseen.
Tästä ystävällisestä eleestä Revert ja Herr Decker luopuivat viimeisestä taikajuomapullosta.
Kokeneilta taikureilta taika tapahtuu ilman pullojakin.
Toiset kun nukkuu, toiset on ikuisessa kipinävuorossa ja kadotuksessa. Iloiten tästä kirouksesta Herr Decker
kuuntelee öisin paikallista älämölöä toosasta. Kuun mentyä huilimaan, aurinko tervehti urheita matkalaisia.
Päivän ohjelma oli rakentaa leikkikenttä Blairin pihalle. Herr Deckerin loikatessa ruumiskellarin yli Mike
Revert valotti valokuvausaparaatin kennoa. Illaksi raahauduttiin henkisten ja ruumiillisten helpotusten
ostocentrumiin. Muikkunen tuli vierailulle kuin myös pienet bisset, lopun jo arvaattekin - iihahaa!
Ammuntaa radalla ja sen takana vuoristossa vierailu alkoi lupaavasti Seppo syntyessään sanoo
Mike Revert kun Smith Grindiä veti kurkusta alas.
Kun yö meni, päivä tuli ja lumi senkun suli... Paluu tehtiin leikkikentälle. Aamuveryttelynä Mike Revert
pläjäytti kellarin yli Palmerilla, Herr Deckerin kurkistaessa valotusmasiinan läpi. Tämän jälkeen
kehonrakentajat vertaili lihaksiaan, laardin tiristessä keskipäivän auringossa. Muutaman tunnin
lapiotreenin jälkeen Herr Deckerr liiteli ilman halki ja vieläpä paskahuussin yli. Auringon paetessa
vuorten taa Mike Revert loiskautti jo aiemmin tutun lentoreitin. Suunnistaessaan takaisin hyttiin
täytettiin kiljukanisteri vesiautomaatista ja näin ollen päivä oli pulkassa ja menossa rinnettä alas.
Vsp member Herra Revert teki ValkoSipuliPataa laskun jälkitoimituksessa huussin yli lennettyä sanottiin,
että jopas on hyvää. Mike Revert teki dopamiinillä Jimit altaassa, Herr Deckerin kuvatessa E-Epa linssillä
muikuttaen.
Iloiten matkalaiset noukkuivat lämpimässä Penthousessa. Radio Bardufoss pauhasi ja soitti Revertille
tarkoitettua Jehu biisiä keskivertoa enemmän (paitsi sillon ku sieltä tuli maailmanvittumaisin radio keksintö,
sitten lennättimen. Norjalainen radio bingo. Idea oli niinkin mielenkiintoinen kuin, tämä helvetin housti
luetteli numeroita ihan randomilla. Sitten sinne joku soitti ja sano bingo, joskus se oli joskus ei - huimaa),
kilisteltiin Isbjorniä ja muumilaakson kaverikin kävi vierailulla.
Illan viettona pelattiin punaset vastaan siniset peliä, grand tournee. Pohjimmiltaan idea oli kai aika helppokin,
pudotella punasia ja sinisiä pallukoita kehikon sisään ja saada jotain aikaan, lähinnä kai 4, 5, 6, rivi, miltä
nyt milloinki sattu tuntumaan. Se kuinka tournee päättyi tämä tarina ei kerro, tai pikemminkin ei muista.
Palloja sinisiäpunaisia, voitot kotiin sanoi lumipallot kun pelattiin vitsiä. Raportin alkaessa muut olivat
unessa toisessa laivassa, missä minä en ollut. Rakensivat patoa tulvia varten kyynelten keskeltä, alkaen hyvin.
Tupakalle autosta norjan kirjoja etsimään. Tuulessa kovassa, samaan aikaan muutellen mahdollisuuksia
Stingi sano ei käy punanen valo.
Herr Decker kävi tekemässä tuulimittauksen Midtaagin huipulla. Vielä viimisillä voimillaan hänen tuli tehtyä
myös kuperkeikka Norjan ilmatilassa.
Jokaisella on vuorensa, huippu huippujen joukossa. Arilla Middaagilla ja Jehulla Ampuradan puolivälissä.
Zeppeliini lentänyt 10 kilsaa pohjoisesta etelään. Karkulaiset liikenteessä, joo joo. Opelix ja Asterix,
mutta Herr Decker ei katsonut sivulle kun Ruotsin sijasta puhui mielummin AavaSaksaa.
Snussin suhteen matkalaisten täytyi kääntyi gurun puoleen. Aavasaksasta - mitä vittua?
Saksa tuo Günttereitten luvattu maa on Herr Deckerin tietämyksen suhteen aika monta
poron kusemaa etelänpänä - löysimme tuota mustaa kultaa mitä huuleen tungeetaan, mutta
kuinka ollakkaan kumpikaan herroista ei omistanu hinurimiehen valuuttaa, ei ruunun ruunua, eikä
öören ööree. Pettyneinä he joutuivat poistumaan.
Ajettuaan taas hetken aikaa kohti norttia, hilpeyttä herätti Everstin piilo. Tuskin eversti on kovin hyvin
piilossa jos valtatien viereen on laitettu poron kokoinen kyltti piilolle ohjeistamaan.
Seuraavaksi olikin jo Joulupukki ja muori toivottamassa eksyneet sielut Napapiirille.
Vaan tuskinpa pukki lahjojaan jakaa näin erityisen kilteille kaveruksille.
Ammattiapukin saapui juuri ratkaisevalla hetkellä ja gurun ohjaamana yleissivystyksemme
kasvoi potentiaalisesti. Portions Snus General White - osu ja uppos!
Mike Revert yllättyi tehdessään täyskäännöksen nuuskan kera vaikka rinteille oli pitkä matka, lähelle.
Aallokossa kaislasten kanssa kuristen skaala toinen kuunnellessamme tullin tultua tutuksi tienestiksi.
Muonin Muoniossa klo 6.06, arvatenkin aikaisintaan aallokossa kooten kirjanpitoa rustaamalla.
Aamuvarhaisella ryhmämme saapui ensimmäiseen kohteeseen - 1005 meter Hoche Middagstindenin
juurelle. Vaunu oltiin jättämässä "hyväksi katsottuun paikkaan", kunnes norjalainen naisolento tuli
ilmoittamaan, että ette kaioo jättämässä autoo siihen. "No niin tässä oli suuressa viisaudessa päätetty".
Paikka ei ollutkkaan lopulta oiva valinta, se olisi ollut erityisesti aura-auton edessä ja tämän jälkeen
valkoisen hienon Obeliksin olisimme varmaan löytäneet Nordkjosbotnista tai missä se nyt olisikaan
irronnut lumiaurasta. Joten kärry tädin pihaan ja pähkäilemään miten helvetissä kaks ukkoo kantaa
varusteita about 100kg puoleen väliin nyppylää. "Ja jälleen suuressa viisaudessa" päätettiin pakata
kaikki roinat kerralla kyytiin, öbaut reilu 60/50kg per gubbe. Tunnin säädön jälkeen roinat oli
molemmilla selässä. Lumikenkurat jalkaan ja kohti pöwderi kenttiä. 100 metrin jälkeen oli selvää
ettei tästä tullu hevon helvettiä. Molemmat rämpi melkein munia myöten hangessa, vaikka kengät
oliki tossun alla. Tässä vaiheessa todettakoon, ettei äsken tapaamamme muija varmaan kovin
luottavaisin mielin tätä retkikuntaa katellu ikkunastaan. Pidettiin pikku brainstorm palaveri
ja päädyimme hylkäämään puolet kamoista siihen paikkaan ja tekisimme toisen kenkäily lenkin alas.
Homma helpottu sen verran, että reilun tunnin jälkeen kaverukset saavutti puu rajan. Pientä
spottailua leiripaikalle ja Mike löysikin oivan kohdan. Näytti olevan turvassa vyöryiltä ja kännisiltä
kelkka kuskeilta. Tsuklaata naamarin hetken huilaus ja sama matka alas ja ylös. Hieman myöhemmin
iltapäivällä oltiin kaivelemassa akalle sopivaa makuupaikkaa ja miettimässä mahdollista tuuleen suuntaa,
ettei akka päätä keskenyön kemahtaa. Pitkän päivän päätteeksi ansaittiin hieman lepoa lämpimässä
pussissa.
Kiipeilijät perääntyivät puolestavälistä keskipäiväntoppia, kun myrsky alkoi takoa rinteitä valkealla powderilla.
Alas päästyään valkoinen sotaratsu pakattiin ja suunnistimme syvälle vuonon pohjukkaan missä turskat kauniina
kevät aamuna kutevat, josta löytyi niin maanpäällistä helpotusta - SuperHyperMarket REA sekä hengellistä
helpotusta - Shellin paskahuussi. Tärkeimmät hoidetaan tietenkin ensin, eli visiitti Hellissä ja sen jälkeen
katsastamaan REA tarjonta. Päätarkoituksena löytää suolavettä väkevämpää, joka ominaisuuksiltaan tekee taikoja.
Ikke, ökke, öö - noin niinku norjaksi ja businekset oli hoidettu mallikkaasti. Illan jo hämärtyessä bergien ylle
valkoisia iso lättyjä tipahtelija suoraan sanottuna perkeleesti. Tässä vaiheessa herrat alkoivat miettiä miten
ton Akan kanssa nyt toimittaisiin. Kaikkihan nyt Akan sisällä viihtyy, onhan se sanomattakin selvää. Tosin tämän
hetkinen tilanne oli jo hieman kostea ja osaltaan tuo valkoinen roina oli painavaa, ei aivan puhdasta pulveria,
mitä mielellään nokkaan vetää.
Tässä vaiheessa Herr Deckerillä välähti. Hän oli käynyt tiedustelemassa tätä leikkikentää jo muutama vuosi
aikaisemmin. Silloin hän oli eksynyt toisen kaveruksen kanssa hylättyyn autiotaloon, joka vaikutti edelleen
toimivalta ja ajaisi varmaan asiansa. Yhteistuumin kaverukset alkoivat suunnistaa Herr Deckerin muistikuvien
mukaan, tosin niihin ei ollut aivan luottamista. Edellinen komennus oli ollut ajoittan hyvinkin nestepainotteinen.
Eräässäkin vaiheessa Herr Decker oli huomannut makoilevansa Fjordin kivikkoisella biitsillä Jaakon kanssa
ja siinä vaiheessa ei ainakaan aurinkoa oltua ottamassa. Mutta palataanpa nykyhetkeen takaisin.
Valkoinen sotaratsu kääntyi samasta kurvista, mistä oltiin tultukin. Tosin kumpikaan noheva taistelija ei osannut
arvioida vallitsevia olosuhteita oikein. Hetken kaikki näytti menevän hyvin, mutta aivan yllättäen - tai no ei
nyt aivan - telekatjun alta katosi kaikki pito. Näissä ketjuissa saattoi olla muutama niitti liian vähän.
Taisteluvaunu oli sitä paitsi täysin varusteltu sen miehistön tarpeisiin. Lukuisista yrityksistä huolimatta ei
vaunu vaan jaksanut kiivetä ylös. Hetken aikaa ihmeteltyä Herr Decker muisti kiertotien tuolta vuoriston välistä.
Aikansa harhailtuaan kaksikko löysi kuin löysikin tämän vuosia sitten spotatun sopukan. Kamat kantoon ja rips rops.
Tämä hylätty kummitustalo, jossa norjalaiset Trullit ja Trollit söi lapsiaan, vaikutti noh, vähintäänkin
mielenkiintoiselta. Mutta bonuksena freeraidereiden ei tarvinnut leikkiä Akan kanssa. Ja tässä kolossa
lepäileminen vaikutti myös paljon kuivemmalta. Maltaat naamariin, radiosta Bardufoss ja muutamat mustat kullat
huuleen. Ennen lepohetkeä todettiin tarvetta pienelle ansalle oven eteen. Rasituksista väsyneet raiderit tuskin
heräisivät jos Trulli, trolli tai itse Blair Witch tulisi tekemään mansoppaa. Pikku pyramidi ovelle ja huoletta
tiedottomaan tilaan. Tai niinhän sitä luulis. Herr Decker ei ole oikein koskaan ollut tuon nukkumatin ystävä.
Mistä lie aikoinaan suuttunu kun ei enää vierailemaan tule. Aamuyöhön asti Herr Decker kuunteli kuinka
myrskytuuli ulvoi nurkassa ja Hausesta lähti mitä ihmeellisempiä ääniä, joita ei ollut mitään mielenkiintoa
lähteä tarkastamaan. Helpottuneena aamulla jampat heräsi ja huomasit että päätkin olivat vielä tallella.
Kuvat otettiin tähän asti ihan raakana. Pienempiä ovat mäet kun ylhäältä katson alas kuin kärpänen sanoi:
Sen kun menet niin näät mitä näät sanoi näätä toiselle näätäläiselle kun nuuska muikkunen syleksi satuja suusta
selvittämättä sen kummempia juttuja kun taivalti tykisti vasempaan.
Rexonan käyttö on ollut pannassa koira katolla haukkuen, hyvin voin minäkin. Voitko sinä hyvin?
Blair Witch Bitch ei siis suvainnut saapua keittämään soppaa sankareistamme. Eipä mitään he paikkasivat tätä
vahinkoa aamun Blue Birdin jo viheltäessä, keittämällä Islannin múikkusoppaa extra latingilla John Westiä.
Aamu jumpaksi Herr Decker lähti pusikoihin vaeltelemaan kohti Powder Fieldiä. Mike Revert jäi LA Back upiksi
grillaamaan lärviään. Herr Decker hilpaisi Schneeschuheilla kuuperin kuseman testin. Vaelleltuaan hetken kentillä
ja naaman jo punottaessa oli aika kruisailla kohti Revertin asemaa. Valkeet puuterit nokkaan ja pärähti ihan 100
nolla. Päästyään back uppi kämppiin, Herr Decker oli kuin isä-aurinkoinen itse. Iltapalaksi haettiin Shellin
Helliltä kenraalit huuleen. Yöksi mentiin kyselemään, josko Blairin akka olisi nälkäinen.
Kuvat lukossa, lukko taskussa, kananpuhe kuuluu radiossa, riimitystä sanoi vuori kun Kebnellä kerran toiselta puolelta
lasissa satanen pyyhkimessä patenttiratkaisu Herr Deckeriltä, joka sattui laskuveden aikaan. kiitos laskuista...
...Bensaa vuotaa yhä, just tsekkasin viime reissulla äsken Stora sjöfalletin suuntaan mentäessä
ja Terjeä ei näy Norjan kirjoissa. Ekkerttonsson todellakin ratissa puhtaasti palaen ruoka tulella keitettynä.
Karkkia kaikkiruokainen riimitys.
Herr Decker kertoi uteliaalle tiedustelijalle oikein miellyttävästä teltta majoituksesta. Tämä Huntterien
ylipäällikkö tarjosi harhateillä hortoilijoille luxus majoituksen paikalliselta tarkka-ampujan-koulutusleirikeskukselta.
Hieman hortoiltuaan ja puhuttuaan siansaksanruotsia onnistui kaksikko seuraamaan Päällikön pakua oikeaan osotteeseen.
Tästä ystävällisestä eleestä Revert ja Herr Decker luopuivat viimeisestä taikajuomapullosta.
Kokeneilta taikureilta taika tapahtuu ilman pullojakin.
Toiset kun nukkuu, toiset on ikuisessa kipinävuorossa ja kadotuksessa. Iloiten tästä kirouksesta Herr Decker
kuuntelee öisin paikallista älämölöä toosasta. Kuun mentyä huilimaan, aurinko tervehti urheita matkalaisia.
Päivän ohjelma oli rakentaa leikkikenttä Blairin pihalle. Herr Deckerin loikatessa ruumiskellarin yli Mike
Revert valotti valokuvausaparaatin kennoa. Illaksi raahauduttiin henkisten ja ruumiillisten helpotusten
ostocentrumiin. Muikkunen tuli vierailulle kuin myös pienet bisset, lopun jo arvaattekin - iihahaa!
Ammuntaa radalla ja sen takana vuoristossa vierailu alkoi lupaavasti Seppo syntyessään sanoo
Mike Revert kun Smith Grindiä veti kurkusta alas.
Kun yö meni, päivä tuli ja lumi senkun suli... Paluu tehtiin leikkikentälle. Aamuveryttelynä Mike Revert
pläjäytti kellarin yli Palmerilla, Herr Deckerin kurkistaessa valotusmasiinan läpi. Tämän jälkeen
kehonrakentajat vertaili lihaksiaan, laardin tiristessä keskipäivän auringossa. Muutaman tunnin
lapiotreenin jälkeen Herr Deckerr liiteli ilman halki ja vieläpä paskahuussin yli. Auringon paetessa
vuorten taa Mike Revert loiskautti jo aiemmin tutun lentoreitin. Suunnistaessaan takaisin hyttiin
täytettiin kiljukanisteri vesiautomaatista ja näin ollen päivä oli pulkassa ja menossa rinnettä alas.
Vsp member Herra Revert teki ValkoSipuliPataa laskun jälkitoimituksessa huussin yli lennettyä sanottiin,
että jopas on hyvää. Mike Revert teki dopamiinillä Jimit altaassa, Herr Deckerin kuvatessa E-Epa linssillä
muikuttaen.
Iloiten matkalaiset noukkuivat lämpimässä Penthousessa. Radio Bardufoss pauhasi ja soitti Revertille
tarkoitettua Jehu biisiä keskivertoa enemmän (paitsi sillon ku sieltä tuli maailmanvittumaisin radio keksintö,
sitten lennättimen. Norjalainen radio bingo. Idea oli niinkin mielenkiintoinen kuin, tämä helvetin housti
luetteli numeroita ihan randomilla. Sitten sinne joku soitti ja sano bingo, joskus se oli joskus ei - huimaa),
kilisteltiin Isbjorniä ja muumilaakson kaverikin kävi vierailulla.
Illan viettona pelattiin punaset vastaan siniset peliä, grand tournee. Pohjimmiltaan idea oli kai aika helppokin,
pudotella punasia ja sinisiä pallukoita kehikon sisään ja saada jotain aikaan, lähinnä kai 4, 5, 6, rivi, miltä
nyt milloinki sattu tuntumaan. Se kuinka tournee päättyi tämä tarina ei kerro, tai pikemminkin ei muista.
Palloja sinisiäpunaisia, voitot kotiin sanoi lumipallot kun pelattiin vitsiä. Raportin alkaessa muut olivat
unessa toisessa laivassa, missä minä en ollut. Rakensivat patoa tulvia varten kyynelten keskeltä, alkaen hyvin.
Tupakalle autosta norjan kirjoja etsimään. Tuulessa kovassa, samaan aikaan muutellen mahdollisuuksia
Stingi sano ei käy punanen valo.
Herr Decker kävi tekemässä tuulimittauksen Midtaagin huipulla. Vielä viimisillä voimillaan hänen tuli tehtyä
myös kuperkeikka Norjan ilmatilassa.
Jokaisella on vuorensa, huippu huippujen joukossa. Arilla Middaagilla ja Jehulla Ampuradan puolivälissä.
-Raportista vastuussa: Herr Decker ja Mike Revert-